Kohteita vähän lähempääkin

Aluksi suunnittelimme, että laitamme kaikki neljä hakukohdetta USA:han. Opettaja, joka hoitaa kansainvälisiä asioita, sanoi minulle, että kannattaisi laittaa muitakin hakukohteita esimerkiksi Euroopasta, koska sinne on helpompi päästä. Sanoin hänelle, etten halua. Mutta ääni kellossa muuttui kummasti viikonlopun aikana, kun keskustelimme jälleen vaihtoehdoista. Siskoni nimittäin katsoi viime viikolla vaihto-opiskelijoiden esityksiä heidän omista kouluistaan ja kiinnostui niistä. Sovimme hakevamme siis myös Eurooppaan. Ranskassa olisi yksi hyvä koulu meille, siellä kaikki opetus tapahtuu englanniksi. Ranskallahan emme pärjäisi, koska kumpikaan ei ole opiskellut sitä. Yksi vaihtoehto on myös Saksa. Saksaa osaamme molemmat, joten lähtö sinne houkuttelee. USA tietenkin ensimmäisenä ja tärkeimpänä.

Kaikki eivät voi olla tyytyväisiä

Onko väärin, että ajattelen vain itseäni tässä vaiheessa? Muiden, tässä tapauksessa läheisteni, huomioon ottaminen on vaikeaa, kun olen itse niin innoissani suunnittelemassa ja lähdössä pois. Yritän ehkä jopa sulkea sitä mielestäni, mitä suhteille käy. Seurustelusuhteelle ja kaverisuhteille. Minun tilanteessani on ollut todella moni ja uskon, että kaikilla on ollut vaikeaa. Valintojen edessä on vaikea olla. Sen olen todella huomannut nyt. Olen kuitenkin valinnut lähdön. Vaati se mitä tahansa. Ne odottavat, jotka oikeasti välittävät minusta...

Ensimmäinen vaihtoehto hakusessa

Nyt ei enää tiedetäkään mihin haemme. Tämä on vähän vaihtelevaa ennen hakuaikaa, kun voi vielä miettiä tarkemmin kaikin puolin paikkoja. Ennen ensimmäinen vaihtoehto oli Tennesseen yliopisto, joka olisi melko lähellä Atlantaa, mutta nyt ei varmaan se olekaan ensimmäinen vaihtoehto. Kuulin juuri, että Missourin Springfields:stä saisi hyvin opintopisteitä. Se houkuttelisi, koska opintopisteitä lähden sinne hakemaan. Kaksoissiskon koulusta on hakemassa juuri tuonne Missouriin myös pari opiskelijaa niin heiltä kuulemme ajankohtaisia asioita. Me emme ole hakemassa sinne samaan aikaan, joten emme onneksi tappele samoista paikoista :) Tämä tältä erää, katsotaan kuinka useasti meidän mielipide hakupaikasta muuttuu vielä.

Motivaatio

Tässä pikkuhiljaa pitäisi ruveta miettimään motivaatiokirjeen kirjoittamista. Hakuprosessissa vaaditaan motivaatiokirje. Sen pitäisi olla noin sivun mittainen ja miksi haluaa hakea vaihtoon. Minua motivoi eniten se, että olen aina halunnut palata Amerikkaan. Opiskelu voi olla siellä vähän eritasoista kuin täällä, vaikeampaa. Se vähän pelottaa, mutta luulen, että kyllä minä pärjäisin ihan ok. Kunhan saisi edes joitain opintopisteitä kasaan. Siellä paikan päällä minua motivoisi se, että kaksoissiskoni olisi siellä. Jos hän pääsee myös sinne. En kyllä lähde yksin. Opiskelu olisi paljon helpompaa, jos pääsisimme pähkäilemään yhdessä koulutehtäviä. Siihen olemme tottuneet :) Ja loppujen lopuksi, jos olen opiskellut ulkomailla, se voi auttaa minua työnsaannissa myöhemmin elämässä. Onhan se iso plussa paperissa. Näin uskon ainakin.

"Mul on idea,Miia mul on idea"

Kaksoissiskoni sai muutama viikko takaperin loistavan idean. Hän ehdotti minulle, että lähdettäisiinkö pienelle matkalle ja lähdetään USA:an vaihto-oppilaiksi. Vastasin hänelle siinä samassa, että sinne olisi mahtava lähteä ja juuri hänen kanssaan, mutta oli pakko antaa hylkäävä vastaus. Mietin asiaa kuitenkin pari päivää ja mietittyäni tarkemmin, ehdotus alkoikin kiinnostaa minua tosissaan. Ehkä asiat voi järjestää niin, että lähtö olisi mahdollinen. Aloimme suunnitella mihin kouluun hakisimme ensimmäisenä vaihtoehtona. Ensimmäiseksi vaihtoehdoksi ystävyyskouluistamme nousi ehdottomasti kaupunki, joka on lähinnä entistä asuinpaikkaamme, Atlantaa. Ideasta kehkeytyi suurempi asia, jota suunnittelemme kovasti. Siitä lisää seuraavan kerran.

We know where we belong...

... yhdysvaltoihin. Luulen, että USA on päälimmäisenä mielessäni, joten kirjoitan siitä sitten. Se on synnyinmaani. Vanhempani ovat kuitenkin suomalaisia, mutta minulla on Suomen kansalaisuuden lisäksi myös Amerikan kansalaisuus. Olen aina halunnut palata sinne. Lomalle,opiskelemaan tai asumaan, mikä vain kelpaisi. Tämä kyseinen maa kiehtoo minua, niin iso maa toisella puolen valtamerta. Olen tottakai kuullut haukkuja "jenkeistä" ja kuinka he sotivat yms., mutta se ei kiinnosta minua. On siellä paljon positiivisia asioitakin, harmikseni yleensä vain negatiivisia asioita, kuten sota, nostetaan esille useammin. USA on ollut aina lähellä sydäntäni, eivätkä kaikki ole aina tajunneet minua. Onnekseni se tärkein minulle tajuaa asian tärkeyden. Hän haluaa sinne yhtä paljon kuin minä, kaksoissiskoni. Siellä on meidän tulevaisuutemme, sinne me kuulumme.

Tulen kirjoittamaan tänne mm. mahdollisesta paluustani sinne (miten, milloin, mikä on suunnitelma yms.), suomalaisten ja amerikkalaisten eroista ja kaikesta mitä tulee mieleen.
Tämä tältä erää.

Hiirulainen

Esiintyminen on mielestäni kamalinta, mitä koulussa voi joutua tekemään. En pidä siitä yhtään, mutta pakko mikä pakko. Onhan se pakollista kaikille. Lohduttavaa. Jännitän todellaki esiintymistä ja todella paljon. Yritän lohduttautua nyt sillä, että meillä on pieni ryhmä, jolle olisi muka mukava esiintyä :) Esiintymiskokemuksia ei löydy paljoa, koska en esiinny mielelläni. Joskus jouduttiin pitämään puhe luokalle isossa auditoriossa. Siitä sain palautetta, että puhuin vähän liian hiljaisella äänellä (ääni hukku isossa salissa!) ja olisin voinut puhua vähän hitaammin. Luulen, että se on tapaistani, että puhun nopeasti esityksen aikana, jotta pääsisin pois sieltä mahdollisimman nopeasti. Sitä tapaa yritän kitkeä pois. Vahvuuksia ei taida löytyä, kun puhutaan minusta ja esiintymisestä. Ja luulen, että mikään harjoitus ei auttaisi esiintymisjännitykseeni. Se on ja pysyy.

Keskustelijana olen rauhallinen ja osaan kuunnella muita enkä yritä ajaa muiden mielipiteiden yli. Oma mielipiteeni ei ole aina se ainoa ja oikea. Ryhmätilanteissa kuuntelen pikemminki muita eli pysyttelen taustalla. Tietenkin riippuu millainen ryhmä on ja mistä keskustellaan. Aiheesta riippuu tosi paljon, että onko kauheasti sanottavaa vai ei.

Kirjoittaminen onnistuu melkeinpä missä vain ja milloin vain. Ei ole mitään erityistä aikaa tai paikkaa, jolloin saan aikaiseksi eniten. Kirjoitan, kun haluan ja kun on aikaa. Aiheiden ei ole niin väliä,koska tykkään kirjoittamisesta. Kirjoittamisessa on nykyään vaikeinta kirjoittaa kirjakielellä ja sen varmaan huomaa joistain kohdista teksteissäni. Kirjoittamisen ohjauksesta on vaikea sanoa. En ole ainakaa käynyt missään kursseilla.