Julkkisten lumo

Mainoksissa käytetään paljon julkisuuden henkilöitä. Macy’s tavaratalomainoksessakaan ei ole poikettu tässä asiassa. Tässä mainoksessa on käytetty todella montaa julkisuuden henkilöä ja voidaan vain miettiä, että miksi? Miksi yritykset käyttävät julkisuuden henkilöitä mainoksissaan?

Macy’s:n mainoksessa ollaan Macy’s tavaratalossa ja valmistellaan joulua. Heillä on yksi päivä aikaa koristella paikka. Mainoksessa esiintyvät Jessica Simpson, Usher, Martha Stewart, Donald Trump, Tommy Hilfiger, Kimora Lee Simmons, P. Diddy, Kenneth Cole ja Marc Ecko. Tunnelma mainoksessa on iloinen ja lämmin, niin kuin joulun alla yleensä on. Heillä on rento meininki ja rento ote kaikkeen ja kaikilla näyttäisi olevan hauskaa. He tulevat hyvin toimeen keskenään ja mainoksesta saa sellaisen kuvan, että he ovat hyviä ystäviä keskenään.

Kaikilla on oma tehtävä. Jessica leikkaa paperitonttuja ja juuri kun Martha, koristeluvastaava, sanoo, ettei saa rikkoa mitään, Jessica on leikannut tontut väärin eivätkä ne pysy kasassa. Tässä voisi ajatella yleistä blondiajattelua, blondit ovat tyhmiä. Liian vaativa tehtävä blondille. Jessica mokaa vielä mainoksen lopussa uudestaan. Juuri kun on saatu koristeltua koko paikka ja kaikki ihailee joulukuusta ja aikaansaannoksiaan, Jessica vetää johdon irti seinästä ja kaikki pimenee. Jessica on rinnastettu juuri tyypilliseen blondiajatteluun tässä mainoksessa. Mainoksen ainoa nuori blondi laitettu juuri tähän osaan mainosta. Usher hyräilee joululaulua mainoksen alussa ja laittaa vinyylilevyn soimaan. Siitä tulee vielä enemmän joulutunnelmaa, kun joululaulu soi. Donald Trump yrittää setviä valoja ja Kimora Lee Simmons koristelee mallinukkea lasten kanssa. Tommy Hilfiger ja Kenneth Cole häärää vaatteidensa luona ja Marc Eckolla on kiire keksien kanssa naisten luo. P. Diddy nauttii lumesta. Lopussa kaikki laittavat yhdessä joulukoristeita kuuseen ja Usher tekee loppusilauksen kuuselle, hän laittaa kuusen päälle seppeleen.

Mainoksessa näkyy juuri samoja asioita kuin Suomen joulussa. Siellä näkyy joulukuusi, pallokoristeita joulukuuseen ja muita koristeita, jouluvaloja, joululahjoja, pipareita, köynnöksiä ja ennen kaikkea joulupukki ja tonttuja. Vaikka USA:ssa ei kaikin paikoin sada lunta, mainoksessa on lunta, tekolunta.

Mainoksen värimaailma liikkuu meille normaalin punaisen, vihreän ja valkoisen ympärillä.

Macy’s on tehnyt myös toisen joulumainoksen samaan aikaan. Macy’s tavaratalo on koristeltu jo, joten tämä mainos on tavallaan jatkoa edelliselle. Henkilöt ovat hieman vaihtuneet tähän mainokseen. Siinä on edelleen Jessica Simpson, Martha Stewart, Donald Trump ja Tommy Hilfiger, mutta uutena tässä on Carlos Santana. He seisovat rivissä tavaratalon alakerrassa isolla aukiolla, missä joulukuuset ovat. He ovat joulukuusten seassa. Kaikilla on oma pieni repliikki ja kamera suuntaa rivissä vasemmasta reunasta oikealle samalla, kun he toistavat repliikkinsä. Jessica aloittaa ja Martha lopettaa. Miehet ovat laitettu keskelle. Asetelma toimii hyvin.

Mainoksessa sataa lunta, joka luo todella hyvin joulun tunnelmaa. Joulumusiikki soi taustalla. Tärkeimpänä voisi pitää juuri lunta ja joulumusiikkia, jotka luovat joulutunnelman.

Heidän vaatteistaan huomaa, mitä vuodenaikaa ja mitä tapahtumaa varten he ovat kuvanneet. Joulun värit tulevat esille, kun heillä kaikilla on päällänsä punaista. Miehillä on punaiset kravatit, Jessicalla on punainen paita ja Marthalla on punainen huivi kaulassa. Punainen on kirkas väri, joten sitä ei voi olla huomaamatta. Hyvä tehostuskeino.

Heidän takanaan on punainen iso postilaatikko, keskellä isoa aukiota. Sinne on tarkoitus viedä joulupukille kirje. Pieni tyttölapsi vie mainoksessa postilaatikkoon kirjeen. Tässä mainoksessa mainostetaan Make a Wish –foundation:ia. Kun Macy’s:lle vie kirjeen, he tekevät lahjoituksen Make a Wish –järjestölle. Hyväntekeväisyydellä yritetään vaikuttaa ihmisiin ja se on hyvä mainostustapa. Joulun alla ihmiset eivät ajattele vain itseään, vaan myös muita.

Näiden kahden mainoksen tunnelma on sama, iloinen ja lämmin. Iloisuus tarttuu ja tulee hyvä mieli. Macy’s on saanut nämä kaikki julkkikset koottua yhteen, mikä on kiva. Yleensä mainoksissa esiintyy yksi henkilö, joka mainostaa jotain tiettyä tuotetta, mutta nämä ovat vähän erilaisia. Monia henkilöitä eikä tiettyä tuotetta. Luodaan miellyttävä mielikuva. Sataa lunta ja joulumusiikki soi. Joulumusiikki on rentoa ja saa ihmiset yleensä ostamaan kaupassa muutakin kuin mitä tuli ostamaan, jos sitä soi taustalla.

Miksi yritykset käyttävät julkisuuden henkilöitä mainoksissaan, vaikka heidän palkkansa ovat todella korkeat tavallisiin ihmisiin nähden? Yritykset joutuvat maksamaan julkkiksille paljon enemmän. Jotkut eivät suostu edes tekemään mainoksia tietyn hinnan alle ja hinta on tietysti taivaissa. Joillakin yrityksillä on kuitenkin heihin varaa ja vaikka mainoksen tekoon menee paljon rahaa, he luottavat, että he saavat ne takaisin. He luottavat, että mainos toimii. Mainokset ovat mielenkiintoisempia, kun siinä esiintyy joku, jonka tietää. Jotkut voivat ajatella, että he haluavat saman tuotteen, mitä esimerkiksi Jessica Simpson tai Tommy Hilfiger mainostaa. Näissä mainoksissa ei kuitenkaan mainosteta erikseen mitään tuotetta, vaan yleisesti koko Macy’s tavarataloa. He luottavat, että ihmiset lähtevät ostoksille sitten heidän kauppaansa.

Miksi juuri he? Heillä kaikilla on jotain yhteistä, heitä kaikkia ihannoidaan. Joillain on omat vaatemerkit ja toiset ovat nuoria ja kauniita tai komeita. Kaikki heitä, jotka ovat valittu näihin mainoksiin, ovat erilaisia. Heitä on miellyttävä katsoa eikä heitä katsellessa tule heti mieleen, että vaihtaisi kanavaa. Sitä jää katsomaan mainoksen loppuun asti mitä he mainostavat.

Joukosta erottuja

Motivaatiokirje kummittelee yhä mielessäni. Siihen saakka tottakai kunnes olen saanut sen kirjoitettua. Mutta mitä kirjoitan? Pelkään, että kirjoitan liikaa tunteilla. Haluaisin kertoa, kuinka olen aina halunnut palata sinne, mutta pitäisi kertoa, kuinka opiskelu siellä auttaisi tulevaisuuteen, kuten ammattiini ja työhöni yms. Pääpaino pitäisi olla opiskelussa. Pitää varoa, ettei pääpaino ole kyseisessä maassa. En kuitenkaan haluaisi jaaritella samoja asioita, mitä kaikki sadat muut, ellei jopa tuhannet (?), kirjoittaa. Haluan erottua joukosta. How? Neuvoja otan mielelläni vastaan :)

Ei täyttä opiskelua

Opiskelun lomassa tekisimme pieniä road trippejä, virkistysmatkoja, että jaksaa opiskella taas täysillä :D Suurimpana matkakohteenamme olisi Atlanta, sillä siellä asuu meidän perhetuttujamme, jotka ovat majoittaneet meitä aikaisemminkin matkoillamme :) Toinen syy Atlantaan menoon on kaverit. Siellä asuu myös meidän kavereitamme, joita emme ole nähneet vuosiin. Joitakin emme ole nähneet sen jälkeen, kun lähdimme Suomeen. Suunnitelmiemme mukaan lähtisimme vaihtoon keväällä 2010, jolloin Suomeen muutosta on kulunut 15 vuotta. Olisi jo korkea aika tehdä paluu :)

Kohteita vähän lähempääkin

Aluksi suunnittelimme, että laitamme kaikki neljä hakukohdetta USA:han. Opettaja, joka hoitaa kansainvälisiä asioita, sanoi minulle, että kannattaisi laittaa muitakin hakukohteita esimerkiksi Euroopasta, koska sinne on helpompi päästä. Sanoin hänelle, etten halua. Mutta ääni kellossa muuttui kummasti viikonlopun aikana, kun keskustelimme jälleen vaihtoehdoista. Siskoni nimittäin katsoi viime viikolla vaihto-opiskelijoiden esityksiä heidän omista kouluistaan ja kiinnostui niistä. Sovimme hakevamme siis myös Eurooppaan. Ranskassa olisi yksi hyvä koulu meille, siellä kaikki opetus tapahtuu englanniksi. Ranskallahan emme pärjäisi, koska kumpikaan ei ole opiskellut sitä. Yksi vaihtoehto on myös Saksa. Saksaa osaamme molemmat, joten lähtö sinne houkuttelee. USA tietenkin ensimmäisenä ja tärkeimpänä.

Kaikki eivät voi olla tyytyväisiä

Onko väärin, että ajattelen vain itseäni tässä vaiheessa? Muiden, tässä tapauksessa läheisteni, huomioon ottaminen on vaikeaa, kun olen itse niin innoissani suunnittelemassa ja lähdössä pois. Yritän ehkä jopa sulkea sitä mielestäni, mitä suhteille käy. Seurustelusuhteelle ja kaverisuhteille. Minun tilanteessani on ollut todella moni ja uskon, että kaikilla on ollut vaikeaa. Valintojen edessä on vaikea olla. Sen olen todella huomannut nyt. Olen kuitenkin valinnut lähdön. Vaati se mitä tahansa. Ne odottavat, jotka oikeasti välittävät minusta...

Ensimmäinen vaihtoehto hakusessa

Nyt ei enää tiedetäkään mihin haemme. Tämä on vähän vaihtelevaa ennen hakuaikaa, kun voi vielä miettiä tarkemmin kaikin puolin paikkoja. Ennen ensimmäinen vaihtoehto oli Tennesseen yliopisto, joka olisi melko lähellä Atlantaa, mutta nyt ei varmaan se olekaan ensimmäinen vaihtoehto. Kuulin juuri, että Missourin Springfields:stä saisi hyvin opintopisteitä. Se houkuttelisi, koska opintopisteitä lähden sinne hakemaan. Kaksoissiskon koulusta on hakemassa juuri tuonne Missouriin myös pari opiskelijaa niin heiltä kuulemme ajankohtaisia asioita. Me emme ole hakemassa sinne samaan aikaan, joten emme onneksi tappele samoista paikoista :) Tämä tältä erää, katsotaan kuinka useasti meidän mielipide hakupaikasta muuttuu vielä.

Motivaatio

Tässä pikkuhiljaa pitäisi ruveta miettimään motivaatiokirjeen kirjoittamista. Hakuprosessissa vaaditaan motivaatiokirje. Sen pitäisi olla noin sivun mittainen ja miksi haluaa hakea vaihtoon. Minua motivoi eniten se, että olen aina halunnut palata Amerikkaan. Opiskelu voi olla siellä vähän eritasoista kuin täällä, vaikeampaa. Se vähän pelottaa, mutta luulen, että kyllä minä pärjäisin ihan ok. Kunhan saisi edes joitain opintopisteitä kasaan. Siellä paikan päällä minua motivoisi se, että kaksoissiskoni olisi siellä. Jos hän pääsee myös sinne. En kyllä lähde yksin. Opiskelu olisi paljon helpompaa, jos pääsisimme pähkäilemään yhdessä koulutehtäviä. Siihen olemme tottuneet :) Ja loppujen lopuksi, jos olen opiskellut ulkomailla, se voi auttaa minua työnsaannissa myöhemmin elämässä. Onhan se iso plussa paperissa. Näin uskon ainakin.

"Mul on idea,Miia mul on idea"

Kaksoissiskoni sai muutama viikko takaperin loistavan idean. Hän ehdotti minulle, että lähdettäisiinkö pienelle matkalle ja lähdetään USA:an vaihto-oppilaiksi. Vastasin hänelle siinä samassa, että sinne olisi mahtava lähteä ja juuri hänen kanssaan, mutta oli pakko antaa hylkäävä vastaus. Mietin asiaa kuitenkin pari päivää ja mietittyäni tarkemmin, ehdotus alkoikin kiinnostaa minua tosissaan. Ehkä asiat voi järjestää niin, että lähtö olisi mahdollinen. Aloimme suunnitella mihin kouluun hakisimme ensimmäisenä vaihtoehtona. Ensimmäiseksi vaihtoehdoksi ystävyyskouluistamme nousi ehdottomasti kaupunki, joka on lähinnä entistä asuinpaikkaamme, Atlantaa. Ideasta kehkeytyi suurempi asia, jota suunnittelemme kovasti. Siitä lisää seuraavan kerran.

We know where we belong...

... yhdysvaltoihin. Luulen, että USA on päälimmäisenä mielessäni, joten kirjoitan siitä sitten. Se on synnyinmaani. Vanhempani ovat kuitenkin suomalaisia, mutta minulla on Suomen kansalaisuuden lisäksi myös Amerikan kansalaisuus. Olen aina halunnut palata sinne. Lomalle,opiskelemaan tai asumaan, mikä vain kelpaisi. Tämä kyseinen maa kiehtoo minua, niin iso maa toisella puolen valtamerta. Olen tottakai kuullut haukkuja "jenkeistä" ja kuinka he sotivat yms., mutta se ei kiinnosta minua. On siellä paljon positiivisia asioitakin, harmikseni yleensä vain negatiivisia asioita, kuten sota, nostetaan esille useammin. USA on ollut aina lähellä sydäntäni, eivätkä kaikki ole aina tajunneet minua. Onnekseni se tärkein minulle tajuaa asian tärkeyden. Hän haluaa sinne yhtä paljon kuin minä, kaksoissiskoni. Siellä on meidän tulevaisuutemme, sinne me kuulumme.

Tulen kirjoittamaan tänne mm. mahdollisesta paluustani sinne (miten, milloin, mikä on suunnitelma yms.), suomalaisten ja amerikkalaisten eroista ja kaikesta mitä tulee mieleen.
Tämä tältä erää.

Hiirulainen

Esiintyminen on mielestäni kamalinta, mitä koulussa voi joutua tekemään. En pidä siitä yhtään, mutta pakko mikä pakko. Onhan se pakollista kaikille. Lohduttavaa. Jännitän todellaki esiintymistä ja todella paljon. Yritän lohduttautua nyt sillä, että meillä on pieni ryhmä, jolle olisi muka mukava esiintyä :) Esiintymiskokemuksia ei löydy paljoa, koska en esiinny mielelläni. Joskus jouduttiin pitämään puhe luokalle isossa auditoriossa. Siitä sain palautetta, että puhuin vähän liian hiljaisella äänellä (ääni hukku isossa salissa!) ja olisin voinut puhua vähän hitaammin. Luulen, että se on tapaistani, että puhun nopeasti esityksen aikana, jotta pääsisin pois sieltä mahdollisimman nopeasti. Sitä tapaa yritän kitkeä pois. Vahvuuksia ei taida löytyä, kun puhutaan minusta ja esiintymisestä. Ja luulen, että mikään harjoitus ei auttaisi esiintymisjännitykseeni. Se on ja pysyy.

Keskustelijana olen rauhallinen ja osaan kuunnella muita enkä yritä ajaa muiden mielipiteiden yli. Oma mielipiteeni ei ole aina se ainoa ja oikea. Ryhmätilanteissa kuuntelen pikemminki muita eli pysyttelen taustalla. Tietenkin riippuu millainen ryhmä on ja mistä keskustellaan. Aiheesta riippuu tosi paljon, että onko kauheasti sanottavaa vai ei.

Kirjoittaminen onnistuu melkeinpä missä vain ja milloin vain. Ei ole mitään erityistä aikaa tai paikkaa, jolloin saan aikaiseksi eniten. Kirjoitan, kun haluan ja kun on aikaa. Aiheiden ei ole niin väliä,koska tykkään kirjoittamisesta. Kirjoittamisessa on nykyään vaikeinta kirjoittaa kirjakielellä ja sen varmaan huomaa joistain kohdista teksteissäni. Kirjoittamisen ohjauksesta on vaikea sanoa. En ole ainakaa käynyt missään kursseilla.